Ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa - gastroblogi

Postres

Postresin sanotaan erikoistuneen alun perin jälkiruokiin, mutta keittiön ammattitaito näkyi kautta linjan ja aterian maut olivat kohdallaan. Alkuruoka eli punakaaligazpacho – ankankoipiconfit - oli voimakkaan makuinen, samalla raikas avaus. Pääruokana nautittu siika maistui siltä miltä tuoreen kalan pitääkin, ja appelsiinisabayon tuki ruokaa sopivasti, tuoden uuden näkökulman paistettuun kalaan. Lisukkeena tarjotut endiivit olivat kekseliäs yhdistelmä - bitteriä oli sekä appelsiinissa että endiivissä, mutta kokonaisuus toimi hyvin. Jälkiruoka-annos, joka mielestäni oli enemmän omenapiirakka kuin perinteinen Tarte Tatin, oli kuulemma talon tähän mennessä pitkäikäisin klassikko. Kyllähän se maistui, mutta koko oli hulppea! Aterian lopuksi oli aivan pakko nauttia kupillinen espressoa. Viinejä voisi luonnehtia “ihan kivoiksi”; ne sopivat menukokonaisuuteen, mikä enemmän, mikä vähemmän, mutta mitään järisyttävää löytöä tai makuyhdistelmää ei tallentunut mieleen.´

Ravintolan sijainti on erinomainen, ja näkymät ulos kantakaupungin parasta antia. Tunnelma sisällä oli moderni, mutta ei kuitenkaan liian erikoinen. Musiikkina reipas house oli mielenkiintoinen valinta, mutta edes (ruokaravintolaksi) melko kovaa soitettuna ei estänyt keskustelun kuulumista toisista pöydistä. Palvelu oli läsnäolevaa ja huomioivaa, sortumatta kuitenkaan äitelään tuttavallisuuteen tai tekopirteyteen. Postresia voi suositella niin moderniin busineksentekoon kuin aikuisten tyttöjen iltaan, sukukokouksiin tai ystävien kesken - kaikkea tätä nähtiin meidän vierailumme aikana.

Illan aikana keskustelua herätti gazpachon muhennosmainen koostumus sekä siian kanssa tarjottu endiivi, jotka nähtävästi olikin salaattisikuria. Aiheista lisää Raholan syötävissä sanoissa:

Gazpacho
Endiivi

20.9.2006
Arviot Susanna Heikkinen ja Jaakko Rahola

Menu:

Brut l´Hereu, Raventos i Blanc, Penedès
***
Punakaaligazpacho -ankankoipea ”confit”-
Max Ferdinand Richter Brauneberger Juffer Riesling Kabinett 2003, Mosel
***
Paistettua siikaa -appelsiinisabayon-
Kressman Lagrave-Martillac Blanc 2003, Pessac-Léognan
***
Tarte Tatin -vaniljajäätelöä-
Trockenbeerenauslese, Munzenrieder, Itävalta

Les-Erables

Saavumme ranskalaisen ystäväni kanssa kala- ja mereneläväpainotteiseen ravintola Les Erablesiin, joka sijaitsee kuuluisan Sauternesin viinialueen laidalla. Meillä ei ole pöytävarausta, mutta tiedusteltuamme varaustilannetta kohtelias naistarjoilija ohjaa meidät pöytään. Sisustukseltaan ravintola on bistromaisen miellyttävä. Tila on jaettu puisilla karmeilla ja yleiskuva on siisti.

Ruokalista on todellakin mereneläväpainotteinen, mutta hieman epäselvä. Ruokalistan kääntöpuolella on menuvaihtoehtoja joiden epäselvyys ihmetyttää myös ranskalaista ystävääni ja hän pyytääkin tarjoilijan apuun. Tarjoilija selvittää, että 18 eurolla saan valita listasta kolme ruokalajia, 26 eurolla saan valita toisesta kohdasta kolme ruokalajia ja 36 eurolla pääsen herkuttelemaan kolmannen listan neljästä ruokalajista. Yritämme yhdistellä meille molemmille neljän ruokalajin elämykset, vaikkakin paikallisen ystäväni mielestä hinta on aika kova. Lohdutan häntä, kertomalla vierailustani samanhenkisessä helsinkiläisessä kalaravintola Fishmarketissa, jossa nautin juuri ennen Ranskaan tuloani yhden ruokalajin illallisen viinilasin kera hintaan 29 euroa!

Aloitamme makukimaran hanhenmaksalla, joka tarjotaan paahdetun leivän, vesimeloniraasteen ja limehyytelon kanssa. Herkullista - varsinkin limehyytelö raikastaa mainiosti rasvaista hanhenmaksaa ja on esteettisesti oivallinen piristys lautasella. Niin, mutta mitä viiniksi?

Viinilista on odotetusti uskollinen alueensa tuotteille ja juuri sen takia haluan valita ulkopaikkakuntalaisen viinin - ikään kuin testatakseni minkälainen tuote on saanut kunnian vierailla kilpailijan leirissä. Tällaisia viinejä listalta ei löytynyt montaakaan. Näin ollen päädyn viinilistan ainoaan Chablisiin. Ranskalaisten omaan alueeseen liittyvä patrioottisuus - eli tässä yhteydessä tietämättömyys - selviää minulle nopeasti, kun kysyn tarjoilijalta minkä luokituksen Chablis on kysymyksessä; hän katsoo minuun oudoksuen. Selitettyäni hänelle että olen amateaur du vin, noutaa hän minulle pullon. Selviää etten ainakaan pääse nuuhkaisemaan Kimmelridgen mineraali- ja kalkkikivipitoista maaperää. Sellaisia ominaispiirteitä voisi löytää Chablisin arvokkaista Grand-Cru -viineistä. Valitsin viinin, koska vuosi 2002 oli erinomainen Chablisissa, vaikka kyseessä olikin ”vain” AOC-Chablis.

Toiseksi alkuruuaksi nautimme tuhdin seafood-platterin, siinä mieleenpainuvimmat makuelämykset antavat osterit, joihin ystäväni kehottaa lisäämään tilkan punaviinivinegrettea antamaan potkua. Rantakotilot ovat myös hyviä, mutta aioli sivulla on mielestäni aivan liian tuhti - jopa miedosti savustetulle langustille.

Pääruuaksi tarjotaan kolmen kalan annos, jossa tarjotaan paistettua meritaimenta ja meri- ja puna-ahventa, kastikkeena kermainen provencale ja lisukkeena fritatut perunansiivut. Annoksen yksinkertaista ulkonäköä seuraa vielä yksinkertaisempi maku. En taaskaan ymmärrä, minkä takia kokkien pitää niin usein hukuttaa kala-annokset kermakastikkeilla. Nytkin päädyn pelastamaan kaloja kermamerestä, jotta pääruokaani ei tarvitsisi ristiä keitoksi.

Pöydän toisella puolella ystäväni nauttii paistettua meriahventa, lisukkeena persikkahilloketta ja paistettuja vihanneksia. Hän on tyytyväinen annokseensa, ja erityisesti siihen, kuinka makea persikkahilloke ja suolainen kala korostavat toisiaan, ehkäpä kuitenkin hiukan ahvenen kustannuksella. Itse kaipaan annokseeni hieman raikkautta, esimerkiksi sitruunanviipaleesta, varsinkin kun chablisilla ei ole riittävästi selkärankaa leikkaamaan annoksen rasvaisuutta. Jälkiruuaksi nautin turvallisesti créme bruléen ja ystäväni juustolautasen.

Oikeaoppisessa menussa jälkiruuan pitää toimia aterian kohokohtana, jäävuoren huippuna, mikä jättää viimeisen makunautinnon asiakkaan suuhun. Tällä kerralla lasku varasti jälkiruuan roolin! Loppusumma on erittäin opiskelijaystävällinen. Jos haluaisin syödä Fishmarketissa yhtä monipuolisesti, maksaisivat lentoliput Helsinki-Bordeaux lähes saman verran, kuin laskun loppusumma

Matti Martikainen, restonomiopiskelija

Arvio on kirjoitettu elokuussa 2006 tehdyn Ranskan matkan perusteella